Tuuliasta Vilhelmiinaksi

Viikonloppuna otettiin projektiksi saada rouvalle uusi ilme. Ihan sievä rukkihan se entuudestaankin oli, mutta käsittelemätön puupinta oli kovin nuhjuinen ja oma esteettinen silmäni ei tykännyt yhtään tussilla rustatuista numeroista sun muista sotkuista. Siispä ei muuta kuin rukki osiin, huolellinen hionta ja muutama kerros kalustelakkaa päälle.

Alkuun vähän pelotti tuo lakkaus, entä jos sitä menee vääriin paikkoihin ja koko systeemi jumittuu. Lakkahan lähtee kuitenkin hiomalla pois, joten ongelmia ei ilmennyt. Päin vastoin moni aiemmin turhan väljä kohta tiivistyi nyt justiinsa sopivasti. Nyörin kitka parani myös aivan loistavaksi, ja polkeminen on nyt ihanan kevyttä ja äänetöntä.

Rouvan ongelma tähän asti on ollut kovasti natisevat puuosat, etenkin ämmää liikuteltaessa. Tokihan siitä ääntä lähtee, kun puu hankaa puuta vasten. Tämä ratkesi sillä, että väritin toisiaan vasten osuvat puuosat pehmeällä lyijykynällä. En enää muista mistä tuon vinkin aikanaan luin, mutta voin lämpimästi suositella!

Joten saanko esitellä: Vilhelmiina, tuttujen kesken Helmi! Entinen identiteetti Tuuliana jäi taakse, ja nyt on taas käyttökilometrejä runsain määrin edessä.

Joulu tuli etuajassa!

Joulu tuli Kulmaan tänä vuonna aikaisin. Tilasin tasan viikko sitten World of Woolilta hyvän kasan "harjoitusvilloja" (ja vähän hienompiakin odottamaan parempia päiviä), ja tänään puoliltapäivin soi puhelin. Paketti tuli siis ovelle asti kuriirin toimittamana, ja siihen nähden toimituskulut olivat vähintäänkin kohtuulliset. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä putiikkia!

Satunnaisia kehruuoivalluksia.

Heti kättelyssä todettakoon, ettei nyt ole kuvia saatavilla, sillä kameran virkaa toimittava luuri lähti käymään huollossa. Kummia nämä nykyluurit kun ei siedä edes asfaltille pudota ;)

Sen sijaan pieni lista ahaa-elämyksistä, joita olen Tuuliani (sopivampaa nimeä odotellessa - perimätiedon mukaanhan rukki täytyy nimetä, muuten se tuottaa huonoa onnea. Siksikö meillä onkin alku ollut hankala?) kanssa viikon mittaan saanut. Tuulia on hyvä opettaja, sillä tiedän sen pelaavan oikein käytettynä asiallisesti ja siten epämääräiset krempat on johdettavissa käyttäjään.

1. Nyöriä vaihtaessa uuden nyörin mitta kannattaa säätää napakaksi. Meillähän oli viikko sitten Suuri Taistelu nyörin vaihdon jälkeen, mikään ei meinannut toimia ja vaihdoin lopulta nyörin kolmesti. Mittavirheitä, nääs. Hauenkoukkusiima (jota itse käytän) ei juuri käytössä jousta, mutta vähintään liitoskohta saattaa elää sen verran, että sillä voi hyvin syntyä se parin millin heitto, joka ratkaisee. Säätö on tosiaan joskus millipeliä.

2. Uusi nyöri kannattaa oikeasti vahata. Itse käytin reilusti mehiläisvahaa (eli kynttilänjämää), ja veto parani oitis.

3. Nyöri saa olla yllättävän löyhällä rullan ollessa tyhjä. Parhaaksi tavaksi on osoittautunut pitää ämmä alkuvaiheessa ihan ääriasennossa lähellä pyörää ja kiristää rullan täyttyessä ihan vähän kerrallaan. Tästä huolimatta uuden nyörin mittaa ei pidä ottaa yhtään löyhän tuntuiseksi, ks. kohta 1.

4. Kehrätessä sitä säiettä ei tarvitse eikä pidä rusentaa kuin hukkuva oljenkortta. Kyllä se pysyy kasassa ilmankin, itse asiassa paremmin kuin tukehduttamalla. Tämän pitäisi varmaan olla itsestään selvää, mutta minä palikka opin vasta kun sormet oli kolmatta päivää krampissa ja langasta oli tullut pelkkää ylikierteistä hirttonarua. Ylikierrekään ei välttämättä johdu nyörin väärästä kireydestä tai tähtien asennosta, minulla se johtui tasan siitä rusentavasta pihtiotteesta. Lankaa syntyy paremmin, jos sitä raaskii välillä päästää näpeistä rullalle asti.

5. Edelliseen liittyen, "ylikierteinen" lanka ei välttämättä muistuta siansaparoa tai puhelinpiuhaa. Itse tajusin tekeväni tarpeettoman paljon kierrettä, kun ihmettelin miksen saa kuitumäärään nähden läheskään niin paljon metrejä aikaan kuin olin luullut. Lanka oli kyllä ulkonäöllisesti kaunista ja kerrattuna tasapainoista, mutta tarpeettoman kovan kierteen takia kuitua oli lyhyellä matkalla paljon ja lanka oli painavaa. Toisaalta tätä efektiä voisi hyvin hyödyntääkin, sillä  valmis lanka on todella kestävää ja minusta painavuus on aika hauskakin ominaisuus!

6. "Jos saat kehruuvälineelläsi aikaan lankaa, tekniikkasi on oikea." Tekniikoita on varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, ja jos oma tyyli tuntuu hyvältä ja tuottaa toivottua tulosta, se on silloin hyvä tyyli!

Wanhojen taitojen elvytystä

Käytiin viikonloppuna ajelemassa Kainuun suunnalla. Eipä ole niitä maisemia tähän ikään mennessä paljoa tullut katseltua, eli ihan piristävää vaihtelua. Ilmakin oli mitä ihanin!

Oli sillä reissulla toki muukin pointti, nimittäin rukin haku. Laitoin ehkä puolitoista viikkoa sitten Tori.fi:hin ostoilmoituksen kyseisestä kapineesta, ja yllätyin miten paljon tarjouksia tuli. Osa oli toki varsin huonokuntoisia ja hinnoiteltu tunnearvon mukaan... Sitten eräs herrasmies tarjosi Varpapuun Tuuliaa. Varpapuuhan toimi siinä 80-luvun hujakoilla, eli melko uusi rukki olisi kyseessä ja kaikki tarpeelliset osat tallessa. Jes!

Tarkemmalla tutkimuksella selvisi, ettei rouvan lyhty ole alkuperäinen, mikä huolestutti arvatenkin kovasti. Alkuun näytti että korvaava lyhty olisi auttamatta liian lyhyt, mutta etummaista tytärtä kääntelemällä tämäkin ongelma ratkesi. Nopealla kokeilulla kehrääminen onnistui hämmästyttävän hyvin, vaikka omat taidot ovat kymmenessä vuodessa ruostuneet enemmän kuin paljon. Laadunvalvontakin pelasi moitteettomasti kuten aina, heti jakkaran vapauduttua herra työnjohtajaherra otti aseman haltuun. 

Rukkiin on tussilla merkitty jokaiseen osaan numero 5 ja kehrässä on vuosiluku 85. Pari vuotta uutta käyttäjäänsä vanhempi siis. Numerot ovat varmasti perua rouvan aiemmasta kodista, myyjä kertoi sen olleen aiemmin oppilaitoskäytössä. Näin on varmaan pysytty perillä siitä, mikä osa kuuluu mihinkin rukkiin. Rouvan lyhdyssä sen sijaan on numero 4 ja vuosiluku 79.

Vielä ei olla ehditty paljoa tehdä tuttavuutta, sillä ekan kokeilun yhteydessä katkaisin rukkiparan nyörin. Uuden vaihto oli tämän päivän Suuri Operaatio, rouva veti nimittäin vallan huolella herneen nokkaansa vanhan nyörin pois ottamisesta. Siitä ja muusta kunnostuksesta lisää tuonnempana.

Tossutellen.

Nyt on kyllä täydellinen sauma todeta, ettei mikään voita ulkona neulomista näin kauniin kesäillan viiletessä. Vetipä keli jopa niin viileäksi, että tossukopasta oli kaivettava käyttöön tilanteen mukaiset jalkineet.

Kyseessä ovat yhdet lempparitossuistani, Huopasesta virkatut, huovutetut ja Puro-kukkasella koristellut "saunatossut". Saunatossut siksi, että tämän malliset on ihana ja helppo pistää jalkaan suihkusta tai saunasta tullessa etenkin talvella. Toimii kyllä myös kesällä ja kevyessä pihakäytössä, kuten päätellä saattaa :)

Huopasesta lankana en kyllä tykkää muuten yhtään, mutta tässä käytössä menettelee. Huovuttaessa käyttäytyy minusta aivan liian arvaamattomasti, huopuu yleensä kovin vähän ja vaatii usein uusintakäsittelyn, mikä voikin sitten johtaa ongelmiin ylihuopumisen kanssa. Aivan liian usein valmiin työn koko ja laatu on ihan muuta kuin olisi edellisistä kerroista voinut päätellä.

Puro on ollut huovutuslangoista suosikkini sekä käyttöominaisuuksiensa, väriensä että etenkin helpon saatavuutensa ansiosta. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut arpoa, minkä kokoiseksi työ huopuu vai huopuuko lainkaan. Miinusta on kyllä ropissut laatuvaihteluista muuten, mutta helppo tähän on ollut kuitenkin aina palata. Puron valmistuksen loputtua (ja omien pahanpäivänvarastojeni huvettua, mitä saadaan kyllä odotella...) minulla ei taida enää olla mitään asiaa markettien lankahyllyille. Sääli sinänsä, mutta onneksi uusia vielä parempia suosikkeja tulee aina tilalle. Niistä lisää joskus toiste!

Uusia tuulia!

Aika aikaa kutakin, vai miten se meni. 

Piti se näköjään minunkin lopulta saada ensikosketus blogimaailmaan muutenkin kuin lukijan näkövinkkelistä. Jonkinlainen idea on ollut mielessä jo pitkään, mutta lopullisen sysäyksen hommalle antoi SNY eli Salainen Neuleystävä, johon osallistun ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Jännää! Blogin avasin sillä mielellä, että kokeillaan ja katsellaan, jos ei muuta niin satunnaisena neuloosinpurkupaikkana tämä varmasti toimii. Kuviakin tulee, kunhan selvitän miten sellaisten lisääminen kätevimmin tänne onnistuu! 

Eipä tällä erää muuta, Kaisula lähtee nyt pihalle nauttimaan kauniista kesäpäivästä Lehmushuivin merkeissä!